Tänään oli iloinen yllätys kun kurkkasin munakennopiiloon: Siellä oli ihka ensimmäinen jättisalien! :) Ja kaikki tämä vain tasan kahdessa viikossa siitä kun nämä vesselit muuttivat meille tämän projektin muodossa.

 

Yläkerrassa on 1-2 jättistä mennyt c-asentoon, jee! :) Ovat siis olleet koko ajan lattialämmityksellä. Alhaalla on myös kaksi c-asennossa, mutten ole varma, ovatko ne hengissä vai eivät. Olivat lauantaina saunan lämmössä hiukan liian kauan, joten nyt aika näyttää mitä seuraavaksi...

Olen ruokkinut pääsäännöllisesti matoja ja pukkeja 1-2 krt päivässä, ihan vain siksi, että tuoreruokaa olisi koko ajan tarjolla. Lisäksi bokseissa on koiran- ja kalanruokaa kaurahiutaleiden lisäksi.

Tässä projektissa huomaa, miten yksinäistä ja tuskastuttavaa tämä kasvatus on, etenkin näin pienellä porukalla, kun nälkä kasvaa syödessä ja haluaisi saada enemmän tuloksia eri vaiheista (kenties hiukan nopeammin kuin nyt).

Tein viime viikonloppuna uuteen astiaan odottamaan seuraavanlaisen seoksen: ruiskorppujauhoa, kaurahiutaleita, perunajauhoa, kokonaisia ohrasuurimoita. Nyt on sekin testattu ja todettu erittäin huonoksi: 2 kuollutta jättistä löytynyt tuon seoksen seurauksena. Epäilen vahvasti jauhojen aiheuttamaa tukehtumista. Äärimmäisen hyvä pohjamatsku on pelkät kaurahiutaleet ja jokunen määrä kuivahiivaa sekä maitojauhetta (koppikset ja madot tuntuvat tykkäävän maitojauheesta kuin hullu puurosta). Olen ruokkinut päivittäin 1-2 kertaa tuoreella, lisänä bokseissa on koiranruokanappuloita ja kalanruokaa. Lattialämmityksen ansiosta ainakin yläkerran wc:ssa asustelevat voivat todella hyvin, eikä alakerrassakaan näytä olevan mitään suurempaa hätää poislukien nuo kaksi kuollutta jättistä.

Alakerrassa tapahtunutta: Siirsin yhden jättiksen turpeeseen, ilmeisesti hyvin tuntuu viihtyvän. Yhdelle annoin turvetta hiutaleiden päälle, se on myös tuntunut maistuvan hyvin. Yksi matonen on mennyt C-asentoon, toivottavasti on elossa ja pian alkais tapahtumaan...

Jauhopukit voivat hyvin, niitä on ilmestynyt 7 kpl, sukupuolista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Aika näyttää miten käy, tuliko pelkkiä akkoja vai ukkoja VAI sekä että (otollista, totta kai).

Tiistaina tuli muutama nymfi, joista nyt on ainakin 4 muuttunut koppikseksi. Veikkaan, että ovat jauhiksia...

Muutama linkki myös löytyi taasen...

http://www.freewebs.com/elvenin/jauhomatojenkasvatus.htm

http://www.sammakkolampi.net/ruoka/jauhotoukat.html

 

Löysin mielenkiintoisen tekstin itse jauhopukeista, jonka halusin laittaa mukaan tähän projektiin.

On huomattavan halpaa farmin päästessä kunnolla pyörimään, hyönteisiä on saatavilla jatkuvasti jos minkä vaiheisina, eikä ruokapula pääse yllättämään. Lisäksi oman farmin hyönteisten ravintoarvoihin pystyy vaikuttamaan ruokkimalla niitä monipuolisesti.

Yleisinä vinkkeinä ruokahyönteisten kasvatukseen:

• oivia apuvälineitä hyönteisten käsittelyssä ovat pitkät pihdit, lusikat, kauhat ja pienisilmäinen kalahaavi

• mahdolliseen kasvatusastioiden lisälämmitykseen ei välttämättä tarvita lämpömattoja, -kaapeleita tai -lamppuja, vaan lämmin paikka voi löytyä esimerkiksi jääkaapin päältä

• jotta hyönteiset eivät pääsisi pesiytymään vääriin paikkoihin, vanhat pohjamateriaalit ja piilot sekä hyönteisiltä jääneet ruoan tähteet kannattaa pakastaa ennen roskiin heittämistä

• tavallisten kasvisten lisäksi hyönteisille maistuvat pienissä määrin mm. sienet, pinaatti, mausteyrtit, kuten basilika ja persilja, hedelmäpuiden ja marjapensaiden lehdet, voikukan lehdet ja pihatähtimö eli vesiheinä ym.

• hyönteisille syötettävät ulkomaiset hedelmät ym. on syytä kuoria tai vähintäänkin pestä hyvin niiden käsittelyyn käytettyjen hyönteismyrkkyjen takia.

Jauhopukki - Tenebrio molitor

 

Jauhopukki on n. 15 mm pituinen, musta tai mustanruskea kovakuoriainen, jonka sukupuolen tunnistaa naaraan aavistuksen verran koirasta pienemmästä koosta.

 

Jauhopukin toukat eli jauhomadot ovat väritykseltään likaisen kellertävästä ruskehtavaan, ja voivat kasvaa vastakuoriutuneesta alle 2 mm:n mittaisesta jopa 35 mm:n pituiseksi ennen koteloitumistaan.

 

Jauhopukin sukupolven kierto riippuu lämpötilasta ja ravinnosta. Optimilämmössä, 27'c:ssa ja riittävällä oikeanlaisella ravinnolla jauhopukin sukupolvenkierto saadaan jopa alle 10 viikkoon, kun 21'c:ssa kierto voi kestää puolisenkin vuotta. Matofarmille voi siis halutessaan laittaa lisälämmölähteeksi esimerkiksi lämpömaton, mutta tiheäpopulaatioisessa matoastiassa matojen liike tuottaa itsessään lämpöä, jolloin vaarana on liikalämpö ja siitä seuraava matojen kuolema. Yli 40'c lämpö nimittäin tappaa sekä kuoriaiset että toukat, ja jo 35'c:ssa 60-70% munista tuhoutuu.

 

Kasvatuksen aloittamiseen tarvitset itse jauhopukkeja, esim. 30-60 kpl, joten jollei niitä satu mistään löytymään suoraan, täytyy odottaa jauhomatojen koteloitumista ja kotelosta kuoriutumista.

Jauhomadot asutetaan muoviastiaan, esimerkiksi reilun parin litran karkkilaatikkoon, n. 2-3 cm ruokapohjakerrokseen. Hyvä ruokapohja jauhopukeille ja -madoille on ilmava, ja se sisältää eri viljojen lisäksi eläinperäistä proteiinia. Ruokapohjaan voi käyttää tavallisten viljojen lisäksi esim. soijarouhetta, eläinperäisen proteiinin lähteenä kalanruokahiutaletta tai murskattua kissanruokaa, ja ilmavuutta siihen saa pitämällä jauhojen määrän pienenä ja suosimalla leseitä, hiutaleita ja ryynejä. Myös kuivahiivaa voi kokeilla, sillä sen on huomattu nopeuttavan matojen sukupolvenkiertoa.

Hoitonaan jauhomadot tarvitsevat vain tuoreruoan lisäyksen 1-3 päivän välein, pääsääntönä usein mutta vähän. Ruokaa lisättäessä on samalla poistettava mahdolliset syömättä jääneet tähteet, jottei matofarmi homehtuisi tai sinne pesiytyisi punkkeja.

Tuoreruokaa jauhopukeilla ja niiden toukilla on oltava jatkuvasti saatavilla, sillä ne ottavat niistä tarvitsemansa nesteen. Hyvinä tuoreruokina näille käyvät erilaiset salaatit ja muut lehtivihannekset, omena ja porkkana, kun taas tomaattia ja hedelmiä ym. hyvin nestepitoista on paras antaa kerralla vain pieniä määriä ja poistaa syömättä jääneet seuraavana päivänä pois pilaantumasta.

Jauhopukkien tai niiden toukkien kasvatusastioihin ei tarvita kansia, mutta halutessaan kanneksi voi virittää esim. kuminauhalla pingoitettua valoverhokangasta tai hyönteisverkkoa, jotta ilmanvaihto pysyy riittävänä. Nämä hyönteiset ovat nimittäin herkkiä saamaan home- ja punkkiongelmia ruokapohjaansa. 

 

Kun toukat alkavat koteloitua, on ne hyvä poistaa matojen seurasta, sillä muuten ne tulevat niiden toimesta maistelluiksi. Koteloiden siirron voi tehdä suoraan uuteen ruokapohjaan omaan astiaansa, josta on tuleva kuoriaisten kasvatusastia.

 

Kuoriaiset alkavat olla sukukypsiä n. 2 viikon iässä, ja munimaan ne alkavat n. 8 vrk pariutumisen jälkeen. Kuoriaiset munivat ruokapohjaansa, joten uuteen kasvatusastiaan ja ruokapohjaan ne alkaa olla aika vaihtaa ensimmäisen kerran n. 7-8 viikkoa ensimmäisten kuoriaisten astiaan asetuttua. Kuoriaisten vanha kasvatusastia ruokapohjineen jää siihen munittujen munien ja toukkien kasvuastiaksi.

Farmin päästessä pyörimään, kuoriaiset siirretään jatkossa 3-4 viikon välein uuteen ruokapohjaan, samalla taas jättäen vanha ja sen sisältämät madot sekä munat kasvamaan mittoihinsa. Matojen ollessa n. 25-35 mm pituisia ja niiden kasvualustan alkaessa olla syötynä, madot voi sihdata tiheäsilmäisen siivilän läpi eroon jätöksistään ja pakastaa siilin ruokavarastoiksi.

Parempi siilin ruokavalion kannalta on kuitenkin antaa suurimman osan madoista kasvaa koteloiksi ja kuoriaisiksi asti, ja kerätä satoa vasta näistä.

(http://www.tuhinatarhan.fi/15)

Myös tutustumisen ARVOINEN sivusto: http://www.herpshop.com.au/CareSheets/SuperWorms/SuperWorms.html

Jättikset (6 kpl) ja jauhopukit ovat olleet yön saunassa jälkilämmöissä yön yli ja hyvin olivat pärjänneet. Samoin 6 muuta jättistä wc:n lattialämmöllä olleet.

Lisäsin heti aamutuimaan kaikille uutta tuoretta, silllä olivat jo nahistuneet nuo tuoreet kurkut ja porkkanat. Tällä kertaa käytin juustohöylää saadakseni riittävän ohuita siivuja (ovat myös helppo kerätä pois sitten kun ovat nahistuneet/kuivuneet kasaan).

Löysin lisää "ohjeistusta"...

Jättiksiä on eri tapoja kasvattaa, jenkkilässä yleisin kasvupohja on leseet.
Olen vähän testaillut ja suomessa käytetty turve on paljon parempi alusta. Toukat valitsevat aina turpeen kaikista muista jauhoista välittämättä. Jauhomato on siksi harhaanjohtava nimi.

Jättisten kasvatus on paljon hitaampaa kuin tavallisten jauhomatojen.

Jättis kasvaa noin 4-5kk ennenkuin on valmis koteloitumaan.
Kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa.
Noin viikon päästä koppakuoriainen on valmis munimaan ja niin kierto alkaa alusta.
Kierto hidastuu viileämmässä lämpötilassa. Jos joudut kasvattamaan huoneenlämmössä, valitse lämpimin paikka ja pidä paljon toukkia ahtaammassa tilassa. Toukat kehittävät itsekkin lämpöä ja näin kasvu nopeutuu.
Mutta paras olisi noin 24-27 astetta. Mitä netissä luin niin osa kasvattajista oli sitä mieltä että kopa lähempänä kolmeakymmentä astetta olisi jättiksille mukava ja enämpi kosteutta kuin jauhomadoille.

Itse olen kasvatellut leivinuunin vieressä ja pitänyt etäisyyttä sen verran että boksissa on noin 25-27 astetta.

Jättikset on siitä kivoja, että koppakuoriaiset eivät ime ja syö koteloita, eli alieneita.
Alienit voi nostella kennon koloon odottamaan kuoriutumista koppisten sekaan.
Periaatteesa voit kasvattaa kaikkia eri vaiheita sekaisin.

Itse pidän koppiaiset omassa laatikossa.
Laatikossa on piiloja, kennoja ja tai vessapaperirullia. Koppiaiset viihtyvät silloin paremmin, eivätkä tappele.
Koppisboksin turve pitää pitää kosteana, sitä kannattaa suihkutella välillä, koppisten munat eivät kuoriudu liian kuivassa.

Tarjoa koppiksille myös kosteaa ruokaa.
Kuten kurkkua, perunaa tai omenaa tai mitä nyt keksii.
Peruna ja porkkana sopivat hyvin, jos et jaksa hoitaa joka päivä. Ne eivät homehdu.
Muuta ruokaa tarjoillessa kannattaa seurata ettei ruoka homehdu.
Kesäkurpitsa ja kurkku ovat herkkua, mutta homehtuvat helpommin.

Joka kolmen viiko jälkeen tyhjennän koppisten turvepohjan matoboksiin.

- See more at: http://karppausjaperhe.blogspot.fi/2013/09/jattijauhomadot-ja-niiden-kasvatus.html

Ja jauhopukeista...

Marika Rökman:

JAUHOPUKKI (Tenebrio molitor)

Jauhopukki on mielestäni kaikkein helpoiten kasvatettava ruokaeläin. Sen kuoriaiset ovat noin 1,5 cm mittaisia ja väriltään mustia tai tummia. Toukat ovat n.2,5 - 3 cm mittaisia, n. 3 mm paksuja jaokkeisia ja väritykseltään kellertäviä. Niitä kutsutaan jauhomadoiksi, vaikkeivat ne matoja olekaan vaan toukkia. Jauhopukki kuuluu pimikkökuoriaisiin.

Jauhopukkeja voi kasvattaa muovilaatikoissa (irtokarkkilaatikot, faunaboksit) tai vaikka ämpäreissä. Kasvatusastiassa ei tarvita välttämättä mitään kantta, sillä kuoriaiset eivät lennä eivätkä toukat kiipeile kovinkaan hyvin. Mataliin astioihin voi toki halutessaan tehdä verkkokannen. Jauhopukit viihtyvät hämärässä, joten astiat voi säilyttää täysin pimeässäkin. Lämpimässä toukat kasvavat nopeammin kuin viileässä; optimilämpötila on 27 astetta. Normaalissa huoneenlämmössäkin kuoriaiset saa lisääntymään, mutta tällöin sukupolven kierto on huomattavasti hitaampi. Jauhopukit elävät ruokaseoksessa, mitään erillistä pohjamateriaalia tai muninta-alustoja ei tarvita. Jauhopukit viihtyvät paremmin hieman korkeammassa ilmankosteudessa, mutta tällöin homeiden yms. vaara viljelmässä lisääntyy.

Ruoaksi kelpaavat erilaiset hiutaleet, leseet ja jauhot. Mitä monipuolisempaa ja ravintopitoisempaa seos on, sen nopeammin toukat kasvavat ja sen parempaa sapuskaa ne ovat terraarioeläimille. Kannattaa tarjota vaikkapa neljänviljan hiutaleita, ruishiutaleita, vehnä-, ohra- ja ruisjauhoja, soijajauhoa ja - rouhetta, maissitärkkelysjauhoa, perunajauhoa, vehnäleseitä, vehnänalkioita, jyrsijän pellettejä, kissan tai koiran kuivamuonaa sekä kuivahiivaa. Ruokaseoksen tulee olla ilmava, liian tiivissä seoksessa toukkien kuolleisuus kasvaa. Ilmavuutta saadaan käyttämällä seoksessa tarpeeksi esim. vehnänleseitä tai soijarouhetta. Ruokaseosta kannattaa olla astiassa n. 2-5 cm kerros. Muutaman päivän välein toukille annetaan tuoreravintoa eli vihanneksia tai hedelmiä (esim. omena, kurkku, porkkana) ohuina siivuina. Tuoreruokaa laitetaan sen verran, kuin toukat muutamassa tunnissa saavat syötyä. Kun toukat ovat tarpeeksi suuria, ruokaseoksen toukkineen voi sihdata siivilän läpi uuteen astiaan, jotta saadaan toukkien hienojakoiset jätökset poistettua.

Jauhopukit ovat sukukypsiä noin pariviikkoisina, ja tällöin ne alkavat paritella lajikumppaniensa kanssa. Kuoriaiset munivat munat suoraan jauhoseokseen, jossa ne kehittyvät alle viikossa pienenpieniksi toukiksi. Vastakuoriutuneet toukat ovat alle 2 mm mittaisia. Koska toukat kasvavat suhteellisen hitaasti, on viljelmää aloitettaessa hyvä olla satoja toukkia ja kuoriaisia, jos halutaan pian tuottoa.

Jauhomadot ovat hyvin energiapitoista ravintoa, siinä on noin 2,1 kcal/g. Tästä energiamäärästä 60% on peräisin rasvasta, 37% proteiinista ja 3% hiilihydraateista. Kalsium/fosforisuhde on 1:12. Jauhomadot voivat olla suuressa määrin annettuna huonosti sulavia suuren rasvapitoisuuden ja kovien kitiinikuoriensa takia. Ne kannattaakin antaa ruoaksi etenkin pienille eläimille mieluiten heti kitiinikuorenluonnin jälkeen, kun toukat ovat valkoisia ja pehmeitä eikä kuori ole ehtinyt vielä kovettua. (http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/jauhopukki.html)