Löysin mielenkiintoisen tekstin itse jauhopukeista, jonka halusin laittaa mukaan tähän projektiin.

On huomattavan halpaa farmin päästessä kunnolla pyörimään, hyönteisiä on saatavilla jatkuvasti jos minkä vaiheisina, eikä ruokapula pääse yllättämään. Lisäksi oman farmin hyönteisten ravintoarvoihin pystyy vaikuttamaan ruokkimalla niitä monipuolisesti.

Yleisinä vinkkeinä ruokahyönteisten kasvatukseen:

  • oivia apuvälineitä hyönteisten käsittelyssä ovat pitkät pihdit, lusikat, kauhat ja pienisilmäinen kalahaavi

  • mahdolliseen kasvatusastioiden lisälämmitykseen ei välttämättä tarvita lämpömattoja, -kaapeleita tai -lamppuja, vaan lämmin paikka voi löytyä esimerkiksi jääkaapin päältä

  • jotta hyönteiset eivät pääsisi pesiytymään vääriin paikkoihin, vanhat pohjamateriaalit ja piilot sekä hyönteisiltä jääneet ruoan tähteet kannattaa pakastaa ennen roskiin heittämistä
  • tavallisten kasvisten lisäksi hyönteisille maistuvat pienissä määrin mm. sienet, pinaatti, mausteyrtit, kuten basilika ja persilja, hedelmäpuiden ja marjapensaiden lehdet, voikukan lehdet ja pihatähtimö eli vesiheinä ym.

  • hyönteisille syötettävät ulkomaiset hedelmät ym. on syytä kuoria tai vähintäänkin pestä hyvin niiden käsittelyyn käytettyjen hyönteismyrkkyjen takia.

Jauhopukki - Tenebrio molitor

 

jauhopukki.jpgJauhopukki on n. 15 mm pituinen, musta tai mustanruskea kovakuoriainen, jonka sukupuolen tunnistaa naaraan aavistuksen verran koirasta pienemmästä koosta.

 

Jauhopukin toukat eli jauhomadot ovat väritykseltään likaisen kellertävästä ruskehtavaan, ja voivat kasvaa vastakuoriutuneesta alle 2 mm:n mittaisesta jopa 35 mm:n pituiseksi ennen koteloitumistaan.

 

jauhomato.jpgJauhopukin sukupolven kierto riippuu lämpötilasta ja ravinnosta. Optimilämmössä, 27'c:ssa ja riittävällä oikeanlaisella ravinnolla jauhopukin sukupolvenkierto saadaan jopa alle 10 viikkoon, kun 21'c:ssa kierto voi kestää puolisenkin vuotta. Matofarmille voi siis halutessaan laittaa lisälämmölähteeksi esimerkiksi lämpömaton, mutta tiheäpopulaatioisessa matoastiassa matojen liike tuottaa itsessään lämpöä, jolloin vaarana on liikalämpö ja siitä seuraava matojen kuolema. Yli 40'c lämpö nimittäin tappaa sekä kuoriaiset että toukat, ja jo 35'c:ssa 60-70% munista tuhoutuu.

 

Kasvatuksen aloittamiseen tarvitset itse jauhopukkeja, esim. 30-60 kpl, joten jollei niitä satu mistään löytymään suoraan, täytyy odottaa jauhomatojen koteloitumista ja kotelosta kuoriutumista.

Jauhomadot asutetaan muoviastiaan, esimerkiksi reilun parin litran karkkilaatikkoon, n. 2-3 cm ruokapohjakerrokseen. Hyvä ruokapohja jauhopukeille ja -madoille on ilmava, ja se sisältää eri viljojen lisäksi eläinperäistä proteiinia. Ruokapohjaan voi käyttää tavallisten viljojen lisäksi esim. soijarouhetta, eläinperäisen proteiinin lähteenä kalanruokahiutaletta tai murskattua kissanruokaa, ja ilmavuutta siihen saa pitämällä jauhojen määrän pienenä ja suosimalla leseitä, hiutaleita ja ryynejä. Myös kuivahiivaa voi kokeilla, sillä sen on huomattu nopeuttavan matojen sukupolvenkiertoa.

Hoitonaan jauhomadot tarvitsevat vain tuoreruoan lisäyksen 1-3 päivän välein, pääsääntönä usein mutta vähän. Ruokaa lisättäessä on samalla poistettava mahdolliset syömättä jääneet tähteet, jottei matofarmi homehtuisi tai sinne pesiytyisi punkkeja.

Tuoreruokaa jauhopukeilla ja niiden toukilla on oltava jatkuvasti saatavilla, sillä ne ottavat niistä tarvitsemansa nesteen. Hyvinä tuoreruokina näille käyvät erilaiset salaatit ja muut lehtivihannekset, omena ja porkkana, kun taas tomaattia ja hedelmiä ym. hyvin nestepitoista on paras antaa kerralla vain pieniä määriä ja poistaa syömättä jääneet seuraavana päivänä pois pilaantumasta.

Jauhopukkien tai niiden toukkien kasvatusastioihin ei tarvita kansia, mutta halutessaan kanneksi voi virittää esim. kuminauhalla pingoitettua valoverhokangasta tai hyönteisverkkoa, jotta ilmanvaihto pysyy riittävänä. Nämä hyönteiset ovat nimittäin herkkiä saamaan home- ja punkkiongelmia ruokapohjaansa. 

 

alienit.jpgKun toukat alkavat koteloitua, on ne hyvä poistaa matojen seurasta, sillä muuten ne tulevat niiden toimesta maistelluiksi. Koteloiden siirron voi tehdä suoraan uuteen ruokapohjaan omaan astiaansa, josta on tuleva kuoriaisten kasvatusastia.

 

Kuoriaiset alkavat olla sukukypsiä n. 2 viikon iässä, ja munimaan ne alkavat n. 8 vrk pariutumisen jälkeen. Kuoriaiset munivat ruokapohjaansa, joten uuteen kasvatusastiaan ja ruokapohjaan ne alkaa olla aika vaihtaa ensimmäisen kerran n. 7-8 viikkoa ensimmäisten kuoriaisten astiaan asetuttua. Kuoriaisten vanha kasvatusastia ruokapohjineen jää siihen munittujen munien ja toukkien kasvuastiaksi.

Farmin päästessä pyörimään, kuoriaiset siirretään jatkossa 3-4 viikon välein uuteen ruokapohjaan, samalla taas jättäen vanha ja sen sisältämät madot sekä munat kasvamaan mittoihinsa. Matojen ollessa n. 25-35 mm pituisia ja niiden kasvualustan alkaessa olla syötynä, madot voi sihdata tiheäsilmäisen siivilän läpi eroon jätöksistään ja pakastaa siilin ruokavarastoiksi.

Parempi siilin ruokavalion kannalta on kuitenkin antaa suurimman osan madoista kasvaa koteloiksi ja kuoriaisiksi asti, ja kerätä satoa vasta näistä.

(http://www.tuhinatarhan.fi/15)

Myös tutustumisen ARVOINEN sivusto: http://www.herpshop.com.au/CareSheets/SuperWorms/SuperWorms.html