Olen ruokkinut pääsäännöllisesti matoja ja pukkeja 1-2 krt päivässä, ihan vain siksi, että tuoreruokaa olisi koko ajan tarjolla. Lisäksi bokseissa on koiran- ja kalanruokaa kaurahiutaleiden lisäksi.

Tässä projektissa huomaa, miten yksinäistä ja tuskastuttavaa tämä kasvatus on, etenkin näin pienellä porukalla, kun nälkä kasvaa syödessä ja haluaisi saada enemmän tuloksia eri vaiheista (kenties hiukan nopeammin kuin nyt).

Alakerrassa tapahtunutta: Siirsin yhden jättiksen turpeeseen, ilmeisesti hyvin tuntuu viihtyvän. Yhdelle annoin turvetta hiutaleiden päälle, se on myös tuntunut maistuvan hyvin. Yksi matonen on mennyt C-asentoon, toivottavasti on elossa ja pian alkais tapahtumaan...

Jauhopukit voivat hyvin, niitä on ilmestynyt 7 kpl, sukupuolista en osaa sanoa juuta enkä jaata. Aika näyttää miten käy, tuliko pelkkiä akkoja vai ukkoja VAI sekä että (otollista, totta kai).

Tiistaina tuli muutama nymfi, joista nyt on ainakin 4 muuttunut koppikseksi. Veikkaan, että ovat jauhiksia...

Muutama linkki myös löytyi taasen...

http://www.freewebs.com/elvenin/jauhomatojenkasvatus.htm

http://www.sammakkolampi.net/ruoka/jauhotoukat.html

On huomattavan halpaa farmin päästessä kunnolla pyörimään, hyönteisiä on saatavilla jatkuvasti jos minkä vaiheisina, eikä ruokapula pääse yllättämään. Lisäksi oman farmin hyönteisten ravintoarvoihin pystyy vaikuttamaan ruokkimalla niitä monipuolisesti.

Yleisinä vinkkeinä ruokahyönteisten kasvatukseen:

• oivia apuvälineitä hyönteisten käsittelyssä ovat pitkät pihdit, lusikat, kauhat ja pienisilmäinen kalahaavi

• mahdolliseen kasvatusastioiden lisälämmitykseen ei välttämättä tarvita lämpömattoja, -kaapeleita tai -lamppuja, vaan lämmin paikka voi löytyä esimerkiksi jääkaapin päältä

• jotta hyönteiset eivät pääsisi pesiytymään vääriin paikkoihin, vanhat pohjamateriaalit ja piilot sekä hyönteisiltä jääneet ruoan tähteet kannattaa pakastaa ennen roskiin heittämistä

• tavallisten kasvisten lisäksi hyönteisille maistuvat pienissä määrin mm. sienet, pinaatti, mausteyrtit, kuten basilika ja persilja, hedelmäpuiden ja marjapensaiden lehdet, voikukan lehdet ja pihatähtimö eli vesiheinä ym.

• hyönteisille syötettävät ulkomaiset hedelmät ym. on syytä kuoria tai vähintäänkin pestä hyvin niiden käsittelyyn käytettyjen hyönteismyrkkyjen takia.

Jauhopukki - Tenebrio molitor

Jauhopukki on n. 15 mm pituinen, musta tai mustanruskea kovakuoriainen, jonka sukupuolen tunnistaa naaraan aavistuksen verran koirasta pienemmästä koosta.

Jauhopukin toukat eli jauhomadot ovat väritykseltään likaisen kellertävästä ruskehtavaan, ja voivat kasvaa vastakuoriutuneesta alle 2 mm:n mittaisesta jopa 35 mm:n pituiseksi ennen koteloitumistaan.

Jauhopukin sukupolven kierto riippuu lämpötilasta ja ravinnosta. Optimilämmössä, 27'c:ssa ja riittävällä oikeanlaisella ravinnolla jauhopukin sukupolvenkierto saadaan jopa alle 10 viikkoon, kun 21'c:ssa kierto voi kestää puolisenkin vuotta. Matofarmille voi siis halutessaan laittaa lisälämmölähteeksi esimerkiksi lämpömaton, mutta tiheäpopulaatioisessa matoastiassa matojen liike tuottaa itsessään lämpöä, jolloin vaarana on liikalämpö ja siitä seuraava matojen kuolema. Yli 40'c lämpö nimittäin tappaa sekä kuoriaiset että toukat, ja jo 35'c:ssa 60-70% munista tuhoutuu.

Kasvatuksen aloittamiseen tarvitset itse jauhopukkeja, esim. 30-60 kpl, joten jollei niitä satu mistään löytymään suoraan, täytyy odottaa jauhomatojen koteloitumista ja kotelosta kuoriutumista.

Jauhomadot asutetaan muoviastiaan, esimerkiksi reilun parin litran karkkilaatikkoon, n. 2-3 cm ruokapohjakerrokseen. Hyvä ruokapohja jauhopukeille ja -madoille on ilmava, ja se sisältää eri viljojen lisäksi eläinperäistä proteiinia. Ruokapohjaan voi käyttää tavallisten viljojen lisäksi esim. soijarouhetta, eläinperäisen proteiinin lähteenä kalanruokahiutaletta tai murskattua kissanruokaa, ja ilmavuutta siihen saa pitämällä jauhojen määrän pienenä ja suosimalla leseitä, hiutaleita ja ryynejä. Myös kuivahiivaa voi kokeilla, sillä sen on huomattu nopeuttavan matojen sukupolvenkiertoa.

Hoitonaan jauhomadot tarvitsevat vain tuoreruoan lisäyksen 1-3 päivän välein, pääsääntönä usein mutta vähän. Ruokaa lisättäessä on samalla poistettava mahdolliset syömättä jääneet tähteet, jottei matofarmi homehtuisi tai sinne pesiytyisi punkkeja.

Tuoreruokaa jauhopukeilla ja niiden toukilla on oltava jatkuvasti saatavilla, sillä ne ottavat niistä tarvitsemansa nesteen. Hyvinä tuoreruokina näille käyvät erilaiset salaatit ja muut lehtivihannekset, omena ja porkkana, kun taas tomaattia ja hedelmiä ym. hyvin nestepitoista on paras antaa kerralla vain pieniä määriä ja poistaa syömättä jääneet seuraavana päivänä pois pilaantumasta.

Jauhopukkien tai niiden toukkien kasvatusastioihin ei tarvita kansia, mutta halutessaan kanneksi voi virittää esim. kuminauhalla pingoitettua valoverhokangasta tai hyönteisverkkoa, jotta ilmanvaihto pysyy riittävänä. Nämä hyönteiset ovat nimittäin herkkiä saamaan home- ja punkkiongelmia ruokapohjaansa. 

Kun toukat alkavat koteloitua, on ne hyvä poistaa matojen seurasta, sillä muuten ne tulevat niiden toimesta maistelluiksi. Koteloiden siirron voi tehdä suoraan uuteen ruokapohjaan omaan astiaansa, josta on tuleva kuoriaisten kasvatusastia.

Kuoriaiset alkavat olla sukukypsiä n. 2 viikon iässä, ja munimaan ne alkavat n. 8 vrk pariutumisen jälkeen. Kuoriaiset munivat ruokapohjaansa, joten uuteen kasvatusastiaan ja ruokapohjaan ne alkaa olla aika vaihtaa ensimmäisen kerran n. 7-8 viikkoa ensimmäisten kuoriaisten astiaan asetuttua. Kuoriaisten vanha kasvatusastia ruokapohjineen jää siihen munittujen munien ja toukkien kasvuastiaksi.

Farmin päästessä pyörimään, kuoriaiset siirretään jatkossa 3-4 viikon välein uuteen ruokapohjaan, samalla taas jättäen vanha ja sen sisältämät madot sekä munat kasvamaan mittoihinsa. Matojen ollessa n. 25-35 mm pituisia ja niiden kasvualustan alkaessa olla syötynä, madot voi sihdata tiheäsilmäisen siivilän läpi eroon jätöksistään ja pakastaa siilin ruokavarastoiksi.

Parempi siilin ruokavalion kannalta on kuitenkin antaa suurimman osan madoista kasvaa koteloiksi ja kuoriaisiksi asti, ja kerätä satoa vasta näistä.

(http://www.tuhinatarhan.fi/15)

Myös tutustumisen ARVOINEN sivusto: http://www.herpshop.com.au/CareSheets/SuperWorms/SuperWorms.html

Lisäsin heti aamutuimaan kaikille uutta tuoretta, silllä olivat jo nahistuneet nuo tuoreet kurkut ja porkkanat. Tällä kertaa käytin juustohöylää saadakseni riittävän ohuita siivuja (ovat myös helppo kerätä pois sitten kun ovat nahistuneet/kuivuneet kasaan).

Löysin lisää "ohjeistusta"...

Jättiksiä on eri tapoja kasvattaa, jenkkilässä yleisin kasvupohja on leseet.
Olen vähän testaillut ja suomessa käytetty turve on paljon parempi alusta. Toukat valitsevat aina turpeen kaikista muista jauhoista välittämättä. Jauhomato on siksi harhaanjohtava nimi.

Jättisten kasvatus on paljon hitaampaa kuin tavallisten jauhomatojen.

Jättis kasvaa noin 4-5kk ennenkuin on valmis koteloitumaan.
Kotelovaihe kestää noin kaksi viikkoa.
Noin viikon päästä koppakuoriainen on valmis munimaan ja niin kierto alkaa alusta.
Kierto hidastuu viileämmässä lämpötilassa. Jos joudut kasvattamaan huoneenlämmössä, valitse lämpimin paikka ja pidä paljon toukkia ahtaammassa tilassa. Toukat kehittävät itsekkin lämpöä ja näin kasvu nopeutuu.
Mutta paras olisi noin 24-27 astetta. Mitä netissä luin niin osa kasvattajista oli sitä mieltä että kopa lähempänä kolmeakymmentä astetta olisi jättiksille mukava ja enämpi kosteutta kuin jauhomadoille.

Itse olen kasvatellut leivinuunin vieressä ja pitänyt etäisyyttä sen verran että boksissa on noin 25-27 astetta.

Jättikset on siitä kivoja, että koppakuoriaiset eivät ime ja syö koteloita, eli alieneita.
Alienit voi nostella kennon koloon odottamaan kuoriutumista koppisten sekaan.
Periaatteesa voit kasvattaa kaikkia eri vaiheita sekaisin.

Itse pidän koppiaiset omassa laatikossa.
Laatikossa on piiloja, kennoja ja tai vessapaperirullia. Koppiaiset viihtyvät silloin paremmin, eivätkä tappele.
Koppisboksin turve pitää pitää kosteana, sitä kannattaa suihkutella välillä, koppisten munat eivät kuoriudu liian kuivassa.

Tarjoa koppiksille myös kosteaa ruokaa.
Kuten kurkkua, perunaa tai omenaa tai mitä nyt keksii.
Peruna ja porkkana sopivat hyvin, jos et jaksa hoitaa joka päivä. Ne eivät homehdu.
Muuta ruokaa tarjoillessa kannattaa seurata ettei ruoka homehdu.
Kesäkurpitsa ja kurkku ovat herkkua, mutta homehtuvat helpommin.

Joka kolmen viiko jälkeen tyhjennän koppisten turvepohjan matoboksiin.

- See more at: http://karppausjaperhe.blogspot.fi/2013/09/jattijauhomadot-ja-niiden-kasvatus.html

Ja jauhopukeista...

Marika Rökman:

JAUHOPUKKI (Tenebrio molitor)

Jauhopukki on mielestäni kaikkein helpoiten kasvatettava ruokaeläin. Sen kuoriaiset ovat noin 1,5 cm mittaisia ja väriltään mustia tai tummia. Toukat ovat n.2,5 - 3 cm mittaisia, n. 3 mm paksuja jaokkeisia ja väritykseltään kellertäviä. Niitä kutsutaan jauhomadoiksi, vaikkeivat ne matoja olekaan vaan toukkia. Jauhopukki kuuluu pimikkökuoriaisiin.

Jauhopukkeja voi kasvattaa muovilaatikoissa (irtokarkkilaatikot, faunaboksit) tai vaikka ämpäreissä. Kasvatusastiassa ei tarvita välttämättä mitään kantta, sillä kuoriaiset eivät lennä eivätkä toukat kiipeile kovinkaan hyvin. Mataliin astioihin voi toki halutessaan tehdä verkkokannen. Jauhopukit viihtyvät hämärässä, joten astiat voi säilyttää täysin pimeässäkin. Lämpimässä toukat kasvavat nopeammin kuin viileässä; optimilämpötila on 27 astetta. Normaalissa huoneenlämmössäkin kuoriaiset saa lisääntymään, mutta tällöin sukupolven kierto on huomattavasti hitaampi. Jauhopukit elävät ruokaseoksessa, mitään erillistä pohjamateriaalia tai muninta-alustoja ei tarvita. Jauhopukit viihtyvät paremmin hieman korkeammassa ilmankosteudessa, mutta tällöin homeiden yms. vaara viljelmässä lisääntyy.

Ruoaksi kelpaavat erilaiset hiutaleet, leseet ja jauhot. Mitä monipuolisempaa ja ravintopitoisempaa seos on, sen nopeammin toukat kasvavat ja sen parempaa sapuskaa ne ovat terraarioeläimille. Kannattaa tarjota vaikkapa neljänviljan hiutaleita, ruishiutaleita, vehnä-, ohra- ja ruisjauhoja, soijajauhoa ja - rouhetta, maissitärkkelysjauhoa, perunajauhoa, vehnäleseitä, vehnänalkioita, jyrsijän pellettejä, kissan tai koiran kuivamuonaa sekä kuivahiivaa. Ruokaseoksen tulee olla ilmava, liian tiivissä seoksessa toukkien kuolleisuus kasvaa. Ilmavuutta saadaan käyttämällä seoksessa tarpeeksi esim. vehnänleseitä tai soijarouhetta. Ruokaseosta kannattaa olla astiassa n. 2-5 cm kerros. Muutaman päivän välein toukille annetaan tuoreravintoa eli vihanneksia tai hedelmiä (esim. omena, kurkku, porkkana) ohuina siivuina. Tuoreruokaa laitetaan sen verran, kuin toukat muutamassa tunnissa saavat syötyä. Kun toukat ovat tarpeeksi suuria, ruokaseoksen toukkineen voi sihdata siivilän läpi uuteen astiaan, jotta saadaan toukkien hienojakoiset jätökset poistettua.

Jauhopukit ovat sukukypsiä noin pariviikkoisina, ja tällöin ne alkavat paritella lajikumppaniensa kanssa. Kuoriaiset munivat munat suoraan jauhoseokseen, jossa ne kehittyvät alle viikossa pienenpieniksi toukiksi. Vastakuoriutuneet toukat ovat alle 2 mm mittaisia. Koska toukat kasvavat suhteellisen hitaasti, on viljelmää aloitettaessa hyvä olla satoja toukkia ja kuoriaisia, jos halutaan pian tuottoa.

Jauhomadot ovat hyvin energiapitoista ravintoa, siinä on noin 2,1 kcal/g. Tästä energiamäärästä 60% on peräisin rasvasta, 37% proteiinista ja 3% hiilihydraateista. Kalsium/fosforisuhde on 1:12. Jauhomadot voivat olla suuressa määrin annettuna huonosti sulavia suuren rasvapitoisuuden ja kovien kitiinikuoriensa takia. Ne kannattaakin antaa ruoaksi etenkin pienille eläimille mieluiten heti kitiinikuorenluonnin jälkeen, kun toukat ovat valkoisia ja pehmeitä eikä kuori ole ehtinyt vielä kovettua. (http://www.herpetomania.fi/marikan_herppisivut/jauhopukki.html)

Tämä on esimerkkiartikkeli. Uutta sisältöä voit luoda blogin hallinnan kautta. Voit poistaa tämän artikkelin artikkeliarkiston kautta.

Kasvatus aloitettu eläinkaupasta (Lahden Faunatar) hankituilla aikuisilla jättiksillä (12 kpl, lähtöisin Saksasta) yhteistyösopimuksella. Lisäksi hankin 2-3 jauhopukkia eli jauhomatoa samaisella yhteistyösopimuksella.

Kotona laitoin kaikki 12 jättijauhista omiin mukeihinsa (pohjalle kaurahiutaleita, koiranruokanappuloita, porkkanaa ja kurkkua; osassa (6 kpl) on lisäksi mukana korppujauhoa) ja pukit saavat olla yhä omassa rasiassaan, jossa pohjalla on kaurahiutaleita porkkanaa ja koiranruokanappuloita. Lisäksi munakennopalanen tuomassa suojaa.

 Jättis käy kuulemma läpi kuusi nahanvaihtoa ennenkuin on täysikasvuinen ja valmis koteloitumaan ja siihen menee aikaa useampi kk - kesällä yleensä vähempi aikaa kuin talvella, riippuen huoneen lämpötilasta. <- Saunaan ;)

Yritän saada seuraavilla ohjeilla jotain tulosta aikaan...

Ruokinta: Pääasiallisena ravintona erilaiset vihannekset, hedelmät ja marjat; kuten kurkkua, porkkanaa, tomaattia, salaattia, puolukkaa, mustikkaa... Mitä milloinkin. Lisäksi kalan hiutaleruokaa, erilaisia puurohiutaleita ja jauhoja, koiran- ja kissannappuloita sekä esim. kuivattua maksaa ja silloin tällöin jotain raakaruokaa esim. jauhelihaa. Pyrin ruokkimaan kaikki ruokaeläimet mahdollisimman monipuolisesti taatakseni niiden hyvät ravintoarvot.

Jauhomatojen eli jauhopukin (Tenebrio molitor) toukkien kasvatus

Jauhomatojen kasvattaminen on helppoa puuhaa ja siinä säästää vuoden kuluessa sievoisen summan rahaa – olipa siilejä sitten yksi tai useampi.  

1)   Laita muoviseen irtokarkkilaatikkoon tms. astiaan pohjalle muutama sentti kuivaruokaa, eli esim. puurohiutaleita, kalanruokaa, kissanraksujauhoa, kuivattua kalaa/katkarapua, vehnäleseitä yms. Mitä monipuolisempi valikoima on, sen parempi. Lisää vielä munakennonpalasia madoille piilopaikoiksi, leikkaa sukkahousuista laatikolle ”huppu” suojaksi, laita madot astiaan ja huppu päälle.

2)   Anna madoille joka toinen päivä nestettä kuivumisen estämiseksi esim. porkkanan, salaatin tai raa’an perunan muodossa ja muista poistaa syömättömät osat seuraavana päivänä, jottei koko farmi homehdu.

3)   Kun madot koteloituvat, niistä tulee vaaleita ”alieneita”, jotka nostetaan toiseen samanlaiseen laatikkoon. Niille ei tarvitse antaa ruokaa, sillä ne eivät syö ennen kuoriutumistaan.

4)   Koteloista kuoriutuu kuoriaisia, jotka jälleen tarvitsevat ravintoa ja munintapaikkoja (munakennoa tai meillä hyväksi todettuja fleecen paloja). Kuoriaiset voi siis siirtää omaan astiaansa (esim. pinseteillä) ja ne, kuten myös kotelot, ovat usein siilin herkkua, joten osan voi kuoriaisista voi tarjota siilille ruokana ja osan vaikka pakastaa pahan päivän varalle.

5) Kun kuoriaisten munimat munat kuoriutuvat ja laatikon pohjalla tai fleecessä alkaa näkyä pikkumatoja, kuoriaiset siirretään uuteen laatikkoon ja kasvavat pikkumadot voidaan hetken kuluttua yhdistää muiden matojen kanssa ja näin kierto jatkuu.

Jauhopukki, koppiainen,on aikuismuoto jauhomadoista. Se on musta pieni koppakuoriainen, joka ei lennä ja on hidas ja kömpelö, eikä kiipeä sileää muovia pitkin. Pukki kuoriutuu kotelosta valkoisena ja tummuu ruskeaksi, ja noin viikon ikäisenä , se on musta ja sukukypsä. Pukki elää noin 3kk.


Muna, pukit parittelevat ja naaras munii jauhoihin/ryyneihin pikkiriikkisiä munia, ne eivät ole pistettä isompia.
Munasta kuoriutuu noin viikon päästä yhtä pieniä toukkia. Nämä ovat oikeasti siis toukkia, eivätkä matoja. Nimi johtaa harhaan :)

Toukka, jauhomato, toukka elää jauhossa ja kasvaa yllättävän nopeasti niin isoksi, että jauhoissa erottaa liikettä ja kuhinaa. Optimilämmössä voi toukka kasvaa jopa 2-3 viikossa niin isoksi, että on valmis koteloitumaan.
Minulla toukat elävät noin 26 asteessa, joka on hyvä ja silti kierrossa menee kauemmin. Arvioisin, että 4-6 viikkoa on sellainen tavallinen aika.
Toukat eivät kiipeile liukasta pintaa. Muovilaatikoissa tulee olla sen verran reunaa, etteivät yllä kurkistelemaan reunan yli.
 Kasvatus lämpötila pitää olla mielellään 26-30 astetta. 27 astetta olisi optimaalinen. Huoneenlämössä 21-22 kasvu on jotodella hidasta.
Jos et löydä lämmintä paikkaa, niin kasvata toukkia ahtaammin ja paljon kerralla. Näin ne tuottavat itse lämpöä.
Mutta vinkkinä, jääkaapin päällä on lämmintä!

Kotelo, alien,  toukka koteloituu kun se on tarpeeksi iso. Se kasvaessaan luo ulkokuorensa, ns nahkansa, useaan kertaan. Niitä löytyy jauhoseoksen pinnalta. Vasta kuorensa vaihtanut on valkoinen ja pehmeä.
Kun toukka on tarpeeksi iso, se hidastuu ja laiskistuu, niitä kertyy laatikon nurkkiin jauhojen pinnalle ja lopuksi ne koteloituvat.
Kotelo kuoriutuu muutamassa viikossa. Tuossa 26 asteen lämmössä kotelo kuoriutuu viikossa. Siksipä pidän sitä aika optimina lämpönä.
Eli jos koppiaiset imestyvät noin viikon kuluttua koteloitumisesta, on sinun farmisi hyvässä lämmössä :)
Kotelo on ensin pehmeä ja pitkä, kun aikaa menee, se kutistuu ja kovettuu, mutta on yhä vaalea väriltään. Kotelo myös heiluttaa villisti häntäänsä jos siihen koskee.
Kuollut kotelo, ei liiku ja tummuu tummanruskeaksi ja mustaksi.

Kotelosta kuoriutuu sitten se jauhopukki ja kaikki alkaa alusta :)

Jättijauhomatojen (Zophobus morio) kasvatus

Jättijauhomatojen kasvatus on kokemukseni mukaan hieman vaativampaa ja aikavievempää puuhaa kuin tavallisten jauhisten lisääminen, mutta ei mitenkään mahdotonta. Kun vauhtiin on päästy, jättiksetkin tuntuvat lisääntyvän kuin itsestään.

Näillä ohjeilla on meillä saatu pienimuotoinen farmi pystyyn.

1) Laita haluamasi määrä jättijauhomatoja (esim. 5 kpl/siili) kertakäyttömukeihin, kukin omaansa ja lisää niihin vähän kuivaruokaa (kalanruokaa, puurohiutaleita, murskattuja kissanraksuja…). Jättijauhomadot eivät koteloidu, jos niitä ei eristetä näin toisistaan.

2) Mukeissa madot menevät vähitellen C-asentoon ja lopulta koteloituvat. Tähän voi mennä useita viikkoja madon iästä riippuen. Kotelovaiheessa jättikset viettävät vielä jokusen viikon kunnes niistä kuoriutuu koppakuoriaisia.

3) Laita koppakuoriaiset astiaan, jonka pohjalla on lannoittamatonta luonnonturvetta (esim. puutarha- tai lemmikkieläinliikkeistä) ja kariketta, piilopaikoiksi munakennoa ja tuoreruualle alustaksi esim. pakastepurkin kansi (jotta pohja ei pääse homehtumaan).

4) Sumuttele ainakin osaa turvepohjasta säännöllisesti, jotta se pysyy kosteana ja muhevana, mikä mahdollistaa poikasten kuoriutumisen. Tarjoa koppiksille tuoreruokaa vähintään joka toinen päivä ja poista samalla syömättä jääneet ruuat. Kuivaruokaa voi olla esillä jatkuvasti.

5) Etenkin talvella koppisboksille olisi hyvä tarjota lisälämmönlähde, joka nopeuttaa munien ja matojen kehitystä sekä koppisten lisääntymishaluja. Tähän tarkoitukseen soveltuu hyvin esim. tavallinen hehkulamppu-valaisin.

6) Kun pikkumatoja (muistuttavat tavallisia jauhiksia) alkaa kertyä turpeeseen tarpeeksi, voit siirtää jättiskoppikset uuteen turvepohjaiseen laatikkoon lisääntymään. Ne elävät noin vuoden ajan, minkä jälkeen on jälleen laitettava uusia matoja koteloitumaan.

7) Ruoki pikkumatoja vanhassa laatikossa säännöllisesti kuiva- ja tuoreruualla, kunnes ne ovat isoja.